My Name Is Hope

Sherwan Haji: My Name Is Hope (FI 2025). The reflection of the missile in the eye.

Sherwan Haji: My Name Is Hope (FI 2025). The reflection of the missile in the eye. My screenshot.

FI 2025. Aalto University ELO Film School. P: Kari Ahotupa & Hadi Nikzad.

    D+SC: Sherwan Haji. Cin: Máté Papp – colour – scope 2.39 – 25 fps – 3800 x 1800 – release format: 4K DCP. Set design: Ville Väisänen. Cost: Katri Koppanen. VFX: VFX Helsinki / Lasse Kilpiä. M: Oliver Wegmüller. S: Saku Anttila – Dolby Atmos / 7.1 / 5.1 / 2.0. ED: Jette Keedus.

    CAST:

1. Rozelina Ahmad – Amal (Hope)

2. Hassan Alssaleh – Old Janitor

3. Mazen Aljibaee – Old Guard

4. Jalal Hajali – Young Janitor

5. Youssef Alkhatib – Gheiath

6. Mao Mohammed – Rebel leader 

7. Kardo Shiwan – The Prisoner

8. Simon Al-bazoon – Officer 

9. Mazdak Nassir – Sheikh 

Mao Mohammed (rebel leader), Soroush Seyedi (young prison guard), Joudi Chikho (young woman on motorbike), Ramithawi (young man on motorbike), Nour Chikho (soldier carrying missile 1), Hadi Nikzad (soldier carrying missile 2), Ebraheem Abu Smra (voice of soldier carrying missile 1), Shareef Askar (voice of soldier carrying missile 2), Waad Mahmood Abed (prison soldier 1), Juan Haji (prison soldier 2), Shareef Askar (rebel 1), Radouane Al-Zoudali (rebel 2), Abdelkader Gharbi (rebel 3), Delberin Muhammed (rebel 4), Sebastian Granskog (rebel 5)

    21 min

    Language: Arabic. Subtitles: English (by Said Dakash), Finnish.

    Master of Arts diploma work.

    Genre: war.

    Tampere Film Festival 5 March 2025 – Golden Shade Equipment Rental Prize for Cinematographer Máté Papp.

    Love & Anarchy Helsinki International Film Festival 18–28 Sep 2025 – R&A Shorts main prize.

    Viewed at the Aalto University ELO Film School Student Film Screening, Bio Rex, Helsinki, 20 Dec 2024. (Embargo).

    Revisited in November 2025.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Short.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 27 Feb 2026    

ONE LINER IN ENGLISH

"You are alive as long as someone remembers your name."

ONE LINER IN FINNISH

"Olet elossa niin kauan kuin nimesi muistetaan."

SYNOPSIS IN ENGLISH

"A student is locked in a Syrian prison, where he observes the absurd routine of a senior janitor training a recruit. As the flames of the Arab Spring fade, prisoners keep alive the dim light of resistance in a world that has chosen to forget them."

SYNOPSIS IN FINNISH

"Syyrialainen opiskelija tarkkailee eristyssellinsä ruokaluukun kautta kahden talonmiehen omituista arkea ja päätyy lopulta todistamaan maansa tuhonnutta valtataistelua pienoiskoossa."

IMDb: "A short film capturing the timeless struggle between oppressor and oppressed in an era where forgetfulness becomes the deadliest weapon against freedom."

AA: Having seen Sherwan Haji's Master of Arts piece / masterpiece My Name Is Hope in December 2024 at the Aalto ELO Film School autumn screening I ranked it among the best films of the year 2024 but was not allowed to write due to an embargo.

Set in a Syrian prison, My Name Is Hope is based on the concept of limited vision. It takes place in darkness., literally and metaphorically. What little we see is through a narrow hatch.

The film is also based on a principle employed by Fritz Lang in M: in portraying events of unspeakable horror, the best way is not to show. The impact is greater.

The janitors see the writing on the prison wall. As the inmates have no pens, they use their own blood. They are intellectuals, scientists and artists, more than in any university. "Our task is to erase what they have written". The janitors use hydrogen peroxide, as taught by a chemist who used to be there. Those who think are in prison. Those who don't stay free. Curiosity is dangerous.

"My name is" is a refrain. It is banned to identify oneself. A prisoner about to be taken to the "amusement park" shouts: "I have a name! I'm Gheiath!" He is kicked and beaten to pulp. When the prison guards are gone, the fellow inmates shout: "Husam Alwaar!" "Juan!" "Ayman!" "Mishaal!" "Fares!" "Munir!" "Murad!" "Abdelbaset!" "Sultan!" "Adam!" The impact is that of "I'm Spartacus!"

A tremendous attack of the liberators is followed by total silence. A woman 9 months pregnant (kept there to put pressure on her father) gives birth. “My name is Amal (Hope)”. The baby who might be  stillborn announces itself the way babies do.

Excellence in all departments: acting, cinematography, sound design.

Sherwan Haji displays poetic insight in the opening images of an extreme close-up of an eye and a long take of a missile piercing the darkness. The dimension of poetry is again enhanced in the moving finale.

The most important element in a movie is energy. That My Name Is Hope has. Its charged imagery moves along on a quiet and assured power drive like the missile lighting up the darkness.

20 December 2024 was the date of the film's first screening. On 8 December, the Assad regime had fallen, making the movie appear as a prophecy fulfilled.

Huoneet

 

Antti Lempiäinen: Huoneet (FI 2025). My screenshot from the finale.

Documentary.

    FI © 2025 Superreel Productions Oy. P: Eliel Kilkki, Antti Lempiäinen.

    D+SC+Cin: Antti Lempiäinen. In colour and black and white. Mobile phone photography: Janne Poutiainen.  Colour grading, DCP, TV mastering: Whitepoint Digital. Graphic design: Kai Seppänen. M: K155A, Ville Huhtanen, Petrus Rapo. S+mixing: Petrus Rapo. ED: Hanna Kuirinlahti. Voice actor: Joona Mäkelä.

    Featuring Janne Poutiainen.

    Acknowledgements: VVA ry: Tupa-yksikkö, Hietaniemenkadun palvelukeskus, Pelastusarmeija: Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö.

    37 min

    Loc: Helsinki, Imatra.

    Language: Finnish. English subtitles: Tiina Kinnunen.

    DocPoint – Helsinki Documentary Film Festival 2025: winner of the National Short Film Competition.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Short.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 26 Feb 2026

A film about homelessness.

AA: Antti Lempiäinen's Huoneet [literally: Rooms] is a documentary diary of the four year period of Janne Lempiäinen, a father of five, who falls to the bottom following divorce and cannot even manage alimony. The film is held together by a first person commentary. Janne wanders around in Helsinki by foot and in the tram 3, sleeps in rock crevices, on park benches, in public lavatories, in sheltered corners and under the open sky. He collects bottles to get a bite to eat. He is helped by VVA ry (Vailla Vakinaista Asuntoa ry / No Fixed Abode NGO), Hietaniemen palvelukeskus / Hietaniemenkatu Service Centre of the City of Helsinki and the Salvation Army's Asumispalveluyksikkö / Housing Service Unit, all fighting homelessness. A constant threat of violence surrounds him. He hardens himself by just walking and keeps a diary to clear his mind. There is a happy end in this movie, or at least a promise of better days. Janne gets an apartment and starts to write.

Antti Lempiäinen evidently shares the vision of the Salvation Army which pursues the principle of "residence first" for social rehabilitation. A residence is the starting point of getting one's life back on track. In this movie we can live the part of the homeless and the existential insecurity in the city jungle. It is a desolate detour outside society and basic humanity. 

In cities like Helsinki and Paris I increasingly face outcasts of the society, beggars asking for money and food, too many to help individually, but I do my modest share via organizations and as a taxpayer. It is not a good society where this condition becomes more common.

A startling outsider perspective to society.

Underdog (2025, Marjo Levlin)

Marjo Levlin: Underdog (FI 2025). My screenshot. Do click on the image to expand it.

Documentary, experimental.

    FI © 2024 Marjo Levlin. Year of release 2025.

    A film by Marjo Levlin. Script, camera, editing and voiceover: Marjo Levlin. Black and white – double screen. 8 mm film scanning: Mutascan. Color grading by Freebird: Patricia Wiklund. Editorial assistance: Ilkka Pitkänen.

    English translation by Mongulator / Susan Heiskanen.

    Archival materials: Puolustusvoimain katsaus 76: koira asevelvollisena (FI 1943), American Philosophical Society, Leon Whitney's Experimental Farm (Connecticut), Levlin Family archives.

    Loc: USA, Finland.

    30 min

    Languages: Finnish and Swedish. English subtitles by Susan Heiskanen.

    Festival premiere: DocPoint 2025: Special Jury Mention in National Short Film Competition.

    Tampereen Film Festival: Main Prize (Suudelma-patsas) in National Competition of Films Under 30 min.

    Also a two-channel video installation.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Short.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 26 Feb 2026

ELONET SUMMARY: "Underdog on kokeellinen dokumenttielokuva, joka tarkastelee koirien ja ihmisten maailmaa rinnakkain. Mustavalkoinen elokuva käsittelee tekijän lapsuuden kokemuksia yhteiskuntaluokkien ja kulttuurien törmäyksistä, ja rinnastaa koirien jalostuksen ongelmat ihmisten monikulttuuriseen elämään."

AA: Marjo Levlin's Underdog is an essay film based on the double screen format, which enables parallels, discrepancies, associations, and poetic connections on a journey through family history on two continents, the worlds of humans and dogs, and the scary legacy of eugenics with implications both for  animals and regimes based on racism. In special focus is Leon F. Whitney, who does not have a Wikipedia page, but who rose to prominence with his book The Case for Sterilization (US 1931), admired by Adolf Hitler.

Palava maa / Burnt Earth

 

John Webster: Palava maa / Burnt Earth (FI 2025).

John Webster: Palava maa / Burnt Earth (FI 2025). The protagonists I. My screenshot.

John Webster: Palava maa / Burnt Earth (FI 2025). The protagonists II. My screenshot.

John Webster: Palava maa / Burnt Earth (FI 2025). The protagonists III. My screenshot.

Eldens rike.

    Documentary.

    FI 2025 Yellow Film & TV Oy. PC: Yellow Film & TV Oy, Ventana-Film GmbH, J. W. Documentaries Oy. P: Eveliina Kantola, Marko Talli.

    D+SC: John Webster. DP: Jarkko T. Laine – colour – release format: DCP. M: Pessi Levanto. S: Pietari Koskinen. ED: Niels Pagh Andersen, John Webster.

    Featuring: see three screenshots from the end credits.

    Loc: Coimbra, Nelas, Ourém (Portugal).

    102 min

    Languages: Finnish, Portuguese, English. Finnish subtitles: Tiina Kinnunen.

    Premiere: 26 Sep 2025 – distributor: SF Studios.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Documentary.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 26 Feb 2026

OFFICIAL SUMMARY: "John Websterin ohjaama dokumenttielokuva Palava maa seuraa Portugalin laajoja ja tuhoisia maastopaloja sammuttamaan lähteneitä suomalaisten pelastuslaitosten pelastajia. Palojen voimakkuus ja arvaamattomuus on sellaista, jota Suomessa ei voi kokea, ja pelastajat oppivat äärimmäisissä työolosuhteissa paljon. Vahva yhteisöllisyys ja kaverien auttaminen ovat oleellisia asioita rankassa tiimityössä."

AA: John Webster's Palava maa is a powerful record from the frontline of the ecocatastrophe. It is also the masterpiece of the director, surpassing even the devastating Eye to Eye (FI 2020).

It is a sober documentary constructed like an instruction manual. A Finnish team of firefighters is sent to Portugal to join Portuguese veterans who are experienced in wildfires many times more devastating than have been seen in the North yet. The Finns are sent to participate and learn. A fire like this is like a wild animal who can surround you and surprise you with a rear attack all of a sudden. We learn about techniques such as fighting fire with fire. (Burning an area ahead of the fire in order to rob it from fuel.)

Palava maa is a movie about team spirit, in fact, two team spirits. In danger, you have to be able to know and trust your partners instinctively. The Finns in Portugal are like huge bears, but a smaller fighter can be more agile. A recurring comic feature is about the Portuguese speaking a lot and Finns saying nothing although listening with attention. Howard Hawks might have liked Palava maa.

Palava maa is a catastrophe movie and an action movie in the documentary idiom. A film about calamity, topical and metaphorical. Apocalypse Now all the time. It would be natural to panic, but the fighters stay calm and collected. John Webster's assured touch is also in well-judged contrast to the alarming scenery. He knows the wisdom of great action cinema of alternating action with contemplation.

From Portuguese veterans we learn how wildfires have grown worse. An enormous change has taken place during the last 20 years. What took a week to burn flashes past now in two days. An area the size of the European Union burns globally every year.

In charge of the superb cinematography is Jarkko T. Laine, building on a vision of extreme contrast. He captures both the divine beauty of the nature and the horror of the hell fire razing it to the ground. Supporting him in adrenaline-rushing ways is footage from firefighters' helmet cameras. They add the urgency of the subjective experience, the first person viewpoint, the most direct kind of cinema.

A frightening, necessary and magnificent movie and a celebration of a team spirit that is our only salvation. Obrigado!

ACKNOWLEDGEMENTS:

Pelastusopisto.

Portugalin kansallinen hätä- ja pelastusviranomainen (ANEPC).

Portugalin pelastustoimen erikoisyksikkö (FEPC).

Suomen maastopalomuodostelma FI GFFF.

Sisäministeriö.

FEPC-tukikohdat: Almeirim, Sobreira Formosa, Trancoso.

Pohjois-Savon Pelastuslaitos: Iisalmen pelastusasema.

Etelä-Karjalan pelastuslaitos: Luumäen pelastusasema.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos: Joensuun pelastusasema, Lieksan pelastusasema, Nurmeksen pelastusasema.

Kymenlaakson pelastuslaitos: Haminan pelastusasema.

Euroopan komissio, ECHO-pääosasto.

Euroopan komissio, JRC.

Helsingin VPK.

Etelä-Savon pelastuslaitos: Kangasniemen ja Mäntyharjun pelastusasemat.

Kymenlaakson pelastuslaitos: Kouvolan pelastusasema.

Pohjois-Savon pelastuslaitos: Neulamäen pelastusasema.

Nurmeksen terveysasema.

Kapina elämän puolesta / Rebellion for Future

 

Saku Soukka: Kapina elämän puolesta / Rebellion for Future (FI 2025).

Documentary.

    FI © 2025 Illume Oy. P: Oona Saari. EX: Jouko Aaltonen.

    D: Saku Soukka. SC: Maria Rannanheimo & Saku Soukka. DP: Saku Soukka – colour – digital – release format: DCP. M: Eero Pulkkinen. Soundtrack: see below. S: Kirka Sainio. ED: Antti Tuomikoski.

    Featuring: Jakob, Ville, Joel, Ida, Vincent, Otso, Otto, Kajo, Georg, Eeva, Temo, Tiina, Riku, Pekko, Kai, Valpuri, Pessi, Aino, Eerik, Tuulia, Vilja, Sandra, Jukka, Emma, Wilhelm, Noia, Matilda, Aada, Joni-Matti, Miika, Topi-Matti, Theo, Merri, Jennu, Milo. Acknowledgements: see below.

    Loc: Helsinki city center, Stansvik (Laajasalo, Helsinki), Viiankiaapa (Sodankylä, Lapland).

    80 min

    Language: Finnish. Subtitles: English.

    Distributor: Pirkanmaan elokuvakeskus.

    Festival premiere: 23 Sep 2025 Love & Anarchy, Helsinki International Film Festival.

    Premiere: 17 Oct 2025.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Documentary.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 26 Feb 2026

OFFICIAL PROMOTION:

"Miltä maailma ja yhteiskunta näyttävät elokapinalaisen silmin? Saku Soukan dokumenttielokuva vie meidät tapahtumien ytimeen".

"Valokuvataiteilijana tunnetun Saku Soukan esikoiselokuva Kapina elämän puolesta kuvaa Suomen Elokapina-yhteisön sinnikästä kamppailua elinkelpoisen maapallon puolesta. Elokuvan päähenkilö on kollektiivinen liike, josta muutama aktivisti on enemmän esillä. Pitkä dokumenttielokuva seuraa tapahtumia tiiviisti kahden vuoden ajan niin Lapin aapasuolla kuin Helsingin kaduillakin. Elokuvassa Elokapina vaatii oikeudenmukaisempaa elämää, jossa osa ihmisistä ei taloudellisia voittoja tavoitellessaan riistäisi muilta mahdollisuutta kestävään tulevaisuuteen. Elokuvan henkilöt peräänkuuluttavat vastuunkantoa ilmastokriisiä ja luontokatoa eniten kiihdyttäviltä. Esimerkiksi suomalaisia metsäjättejä he vaativat kohtuullistamaan puidenhakkuumääriä."

"Kapinallisilla on vaikeuksia yhteensovittaa omaa moraaliaan ja lakipykäliä ilmastokriisin ja luontokadon kiihtyessä uhkaavasti. Pyrkiessään saavuttamaan tavoitteensa Elokapinalla on yhtenä keinona väkivallaton kansalaistottelemattomuus. He käyttävät omia kehojaan, joilla he blokkaavat tehtaita, tuotantovälineitä ja katuja. Elokapina saa elokuvassa osakseen kritiikkiä, ja raivokkaitakin reaktioita tulee esiin. Katsoja pääsee arvioimaan erilaisia kannanottoja. Virkavalta asettaa rajat mielenosoituksille paikoin koviin otteisiin turvautuen. Kapinalliset kokevat, että heidän mielenosoitusoikeuttaan rajoitetaan liikaa, jotta yhteiskunta voisi jatkaa häiriöttömästi kuten ennenkin – ”business as usual” -tyyliin."

"Putkaan ja oikeuteen joutuminen on osa kapinallisten strategiaa, koska siten he saavat enemmän huomiota esiinnostamilleen epäkohdille. He toimivat kansalaistottelemattomuuden perinteen mukaisesti omilla nimillään ja kasvoillaan yrittämättä paeta. Välillä on epäselvää, että mikä on lainmukaista mielenosoittamista, ja mikä kansalaistottelemattomuutta. Kiinniotot, putkareissut ja sakot eivät ole kapinallisille helppo juttu. Varsinkaan kun he lisäksi joutuvat välillä raivoamisen, uhkailun ja lopulta myös väkivallan kohteeksi. Mitä tämä kaikki tekee tulevaisuudesta huolestuneiden nuorten ihmisten psyykkeille?"

Elonet: "Saku Soukan esikoisohjaus Kapina elämän puolesta (2025) on toivoa herättävä dokumenttielokuva Elokapinaliikkeen aktiivisista jäsenistä. Dokumentissa seurataan liikkeen aktivistien elämää sisältäpäin muutaman vuoden ajalta. He laittavat itsensä likoon pyrkien vaikuttamaan metsäkatoon väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden keinoin, mikä johtaa kahnauksiin virkavallan kanssa."

AA: The title of Saku Soukka's movie Kapina elämän puolesta means in literal translation "Rebellion for Life". That is also the literal translation of the Elokapina movement, internationally known as Extinction Rebellion. I prefer the Finnish expression. The rebels fight for life.

The matter is of the greatest importance. There has never been anything as important. It is so overwhelming that most prefer to live in denial. Perhaps we all do at least part of the time. 

Our psyche is not equipped to consider the possibility of the end of life on Earth, and so every day we live like there is no tomorrow.

The rebels are violently evicted by the police and brought to trial. Newspapers publish spreads on the trial in which rebels are accused of traffic disturbances. 

The media forgets to mention that what the rebels try to prevent is the crime of crimes, a crime for which no punishment would be enough. In the cases on display in this movie (Stansvik, Aapasuo), there are actually even specific legal statutes of conservation which powers-at-be intentionally hasten to break anyhow to create a fait accompli. The rebels try to prevent the crime, but only the rebels are brought to trial.

Soukka joins a distinguished legacy of Finnish Elokapina relevant movies, including Virpi Suutari's Havumetsän lapset (FI 2024) and the Poikkeustila team's 10 Letters to the Future (FI 2024). An earlier Viiankiaapa movie is Petteri Saario's The Activist (FI 2027), about Riikka Karppinen from Sodankylä. Georg Grotenfelt's The Dissident (FI 2018) is a portrait of Pentti Linkola, the pioneering Finnish ecocatastrophe prophet.

In a larger context, Elokapina belongs to a noble lineage of passive resistance, inspired by Leo Tolstoy, Mahatma Gandhi and Martin Luther King. Cinematic visions include Richard Attenborough's Gandhi, Ava DuVernay's Selma, Terence Malick's A Hidden Life and Ville Suhonen's Ikuiseen rauhaan.

The montage of police violence against peaceful demonstrators is alarming. The great challenge is to stay calm, build momentum and invite everybody. After a slow build-up a wide awakening will take place. I am an optimist.

SOUNDTRACK:

On syy

es. Vimma

säv. Aino Kallio, Pessi Jouste, Kalle Outila

san. Eeva Rajakangas

Huomenna alkaa jälleenrakennus (Kapina-anthem)

es. Elokapinan Kapinaorkesteri

säv. Lukas Kristo

Map and the Territory – Transparency

säv. Eero Pulkkinen, Sunny Seppä / Natural Sciences 2020

Map and the Territory – SOS

säv. Eero Pulkkinen, Sunny Seppä / Natural Sciences 2020

W – Susiovet 5

Säv. Eero Pulkkinen / True Aether 2018

ACKNOWLEDGEMENTS: Elokapina / Extinction Rebellion Finland, Demos Helsinki, Greenpeace.

    Mikko Aaltio, Ivar Sundman, Ella Kiviniemi, Eerika Huilu, Lauri Autere, Tuuli Talvinko, Erkki Koskimäki, Sini Hormio, Viktor Beloff, Joon Tervakari, Janne Laine, Kaapo Kamu, Frans-Anton Flander, Karoliina Tuukkanen, Antti Lempiäinen, Liisa Karpo, Elena El Founti, Aarni Vaarnamo, Kirsi Mattila, Elina Kauppila, Tuomas Haimakainen, Pelle Venetjoki, Vilppu Rantanen, Eliel Kilpelä, Annamaija Hakama, Minka Virtanen, Anna Rombach, Eero Mel, Johannes Heikkilä, Amos Wallgren.

ELOKAPINA DECLARATION:

"The world is burning and everything we love is at stake."

"Elokapina – Extinction Rebellion Finland declares a climate emergency in Finland. We are living in the midst of an accelerating climate collapse and are prepared to act with the seriousness the situation demands. We present four demands to the government, the media, and society as a whole. We use civil disobedience and nonviolent direct action – alongside other democratic means – to bring about the necessary systemic changes in society. We are part of a global movement, Extinction Rebellion, and our activities are based on the movement's shared values and principles."

Richard Attenborough: Gandhi (GB/IN 1982). "They won't step on us if we lie down". Please click on the image to expand it.

Aurinko laskee Lemmenjoella / The Last Misfits by the Golden River

Juho-Pekka Tanskanen: Aurinko laskee Lemmenjoella / The Last Misfits by the Golden River (FI 2025).

Documentary. 

    FI © 2025 Danish Bear Productions. P: Isabella Karhu. Co-P: Dirk Manthev.

    D+SC+DP: Juho-Pekka Tanskanen. M: Erik Michelsen. S: Janis Grossmann-Alhambra. ED: Markus Leppälä.

    Soundtrack: "Les Feuilles mortes" comp. Joseph Kosma. "Onni jonka annoin pois" comp. Toivo Kärki, lyr. Reino Helismaa. "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin", comp. George de Godzinsky, lyr. Eine Laine. "Konzert f-Moll" BWV 1056, comp. J. S. Bach. "Kun kukkii kirsikkapuut" comp. Pentti Viherluoto, lyr. Aimo & Kaarlo Viherluoto. "Tähdet kertovat" comp. Toivo Kärki, lyr. Reino Helismaa. "Konzert für Oboe und Orchester d-Moll (Marcello)" BWV 974, arr. J. S. Bach. "Le Cygne" comp. Camille Saint-Saëns.

    Featuring: Nils-Emil Kalla, Raimo Kanamäki, Kai J. Rantanen, Anne-Marie Kalla, Pekka Itkonen, Pirjo Lainesalo.

    Loc: Lemmenjoki, Lemmenjoki National Park, northern part of Finnish Lapland.

    80 min

    Premiere: 4 April 2025 – distributor: Pirkanmaan elokuvakeskus.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Documentary.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 25 Feb 2026

OFFICIAL SUMMARY: "Aurinko laskee Lemmenjoella on elokuva sukupolvien välisistä kuiluista, maan syvyyksistä ja maailmojen loppumisesta. Elokuva seuraa viimeisiä Lapin erämaassa eläviä ja työskenteleviä kullankaivajia."

"Aurinko laskee Lemmenjoella seuraa kullankaivajayhteisön elämää kaukaisessa Lapin erämaassa teiden ja puhelinverkkojen tuolla puolen. Elokuvan keskiössä ovat yhteisön nuorin Nils-Emil ja vanhin jäsen Rami – he ovat osa menneisyyttä ja nykyisyyttä, jotka ovat samanaikaisesti olemassa erämaassa. Kaikki elävät elämäänsä aivan kuten ennenkin: etsien kultaa, pelaten korttia ja golfia, kunnes hiljaiselon rikkoo kaivoslaki, joka uhkaa lopettaa kullankaivun alueella. Tämä heilauttaa heidän elämänsä uuteen, tuntemattomaan suuntaan."

"Maalauksellinen, katkeransuloinen, universaali ja vinksahtanutta huumoriakin sisältävä elokuva seuraa näitä ihmisiä ison muutoksen keskellä. Muutos on läsnä niin uuden sukupolven ajatuksissa, maaperässä itsessään kuin kaivajien elämäntavan mahdollisessa päättymisessäkin." 

 AA: The name of Juho-Pekka Tanskanen's Aurinko laskee Lemmenjoella means in direct translation "Sunset at Lemmenjoki". Lemmenjoki is in the far north, north of Lake Inari, 300 kilometers to the north from the Polar Circle. The name "Lemmenjoki" is today interpreted as "the River of Love", which sounds great but is not the original meaning. Neither is "Golden River", but it would be accurate because in its tributary Morgamoja gold has been found.

The record of the last gold-diggers is blatantly undramatic. Nothing happens, everything ends, like in a Chekhov play, only even less impressively. The law is changing, there is no legal future for classic gold panning, and the professional equipment is gradually cleared away. Rides are taken in all-terrain vehicles (ATV's, in Finnish mönkijä) and motorboats. The sauna is heated, golf is being played, fishing is pursued in every season.

But like in all (great) Lapland films, we enter a world of transcendence. The light itself conveys grandeur. The purest air in Europe enables a view to infinity. The horizon looks different, everything is more radiant in a subtle way. Every film-maker and cinematographer registers this in Lapland.

The spectacle consists of rainbows, drizzling rain, gorgeous skies, daunting clouds, swinging weathercocks, ravishing riversides and car rides in the darkest night.

There is a home movie approach, but the high intensity in the vision of the air, the light and the colours elevates the movie towards the divine.

Watching the movie I was reminiscing the director-cinematographer Virke Lehtinen (1940–2022), the avid Lapland goer who devoted to his favourite landscapes a cycle of films including Poro, Margaritana, Muurahaispolku, Kolme miestä and Morsiuskivi.

Rörelser | Liikheitä | Valitut (Raptures)

 

Jon Blåhed: Rörelser | Liikheitä | Valitut (Raptures, SE/FI 2025).Jakob Öhrman (Teodor), Jessica Grabowsky (Rakel).

Jon Blåhed: Rörelser | Liikheitä | Valitut (Raptures, SE/FI 2025). Main title. My screenshot from Vimeo.

Rörelser (svensk titel)

Liikheitä (meänkielinen nimi)

Valitut (suomalainen nimi)

Raptures (English title)

    SE/FI © 2025 Iris Film AB, Oy Rabbit Films Ltd, Filmpool Nord AB och SVT AB (Sveriges Television). P: Andreas Emanuelsson, Tony Österholm (Iris Film).

    D+SC: Jon Blåhed. DP: Mimmo Hildén – colour – scope – release format: DCP. PD : Okku Rahikainen. Cost: Viktoria Mattila. Makeup: Saara Räisänen. VFX: Dupp Film. M: Rebekka Karijord. S: Christoffer Demby. ED: Nina Ijäs.

    CAST:

Jessica Grabowsky / Rakel

Jakob Öhrman / Teodor

Maria Issakainen / Elsa

Samuli Niittymäki / Toivo Korpela

Alma Pöysti / Lisa

Anton Raukola / Anton

Saaga Salo / Ebba

Julius Karjalainen / Antonin ja Lisan poika

Isak Rantatalo / Antonin ja Lisan poika

Elina Knihtilä / Tyra Viola

Hannu-Pekka Björkman / Karl

Eevi Mäkinen / Tyra Violan tytär

Ellen Hölttä / Tyra Violan tytär

Rebekka Baer / Jorinda

Hannes Suominen / Valdemar

Erling Fredriksson / vanhin tukkimies

Jakob Granqvist / tukkimies Sixten

Adam Huuva / tukkimies Paulus

Markus Krunegård / tukkimies Markus

Alex Laine / tukkimies Lennart

Andreas Kundler / koulutarkastaja Werner

Tom Blåhed / pappi

Sampo Sarkola / Hannes

Dag Malmberg / rotubiologi Herman

Emil Gustavsson / valokuvaaja Nils

Elle Lind / tyttö koulussa

Jonas Öhman / toimittaja

Antti Saarikallio / talonmies Kiirunassa

Kalle Manner / poliisi Kiirunassa

Sakari Kuosmanen / Rakelin isä

Kati Outinen / Rakelin äiti

Aimo Jolanki / mies perunapellolla

Isabella Aikio-Hite / nuori korpelalainen

Ingemar Raukola / tulkki

Bengt Braskered / viskaali Georg

Lenni Koski / Jorindan lapsi

Albin Grenholm / poliisin ääni

    Loc: Suvanto, Pelkosenniemi (Finnish Lapland).

    Languages: Meänkieli, Swedish, Finnish. 

    Subtitles: Finnish, Swedish, English.

    110 min    

    Genre: period draama, religious drama.

    Swedish distributor: TriArt Film.

    Nordic distributor: Scandinavian Film Distribution.

    International distributor: Picture Tree International GmbH.

    International Film Festival Rotterdam, Rotterdam 2025: Big Screen main prize.

    Guldbagge 2026: best female lead: Jessica Grabowsky; best score: Rebekka Karijord.

    Finnish premiere: 21 March 2025 – released by B-Plan Distribution Oy.

    Swedish premiere: 2 May 2025. 

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Film, Best Performance in a Leading Role (Jessica Grabowsky), Best Score, Best Design.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 25 Feb 2026

JON BLÅHED: A WORD FROM THE DIRECTOR: “Tornionlaaksossa kasvaneena papin poikana minua ovat aina kiehtoneet korpelalaisuus ja paikallisen lahkon taustalla toimineet mekanismit. Elokuvan päähenkilö Rakel muistuttaa monella tapaa ankaran uskonnollista lestadiolaista isoäitiäni. Rakelin tekemät valinnat saattavat nykymaailmassa tuntua vaikeilta ymmärtää, mutta hänen toimintansa perustuu 1930-luvun tositapahtumiin. Vaikka tämä tarina juontaa juurensa menneeseen, kokevat naiset vielä tänäkin päivänä sortoa, joka saattaa pohjautua uskonnon kieroutuneisiin tulkintoihin. Valitut on ensimmäinen meänkielinen pitkä elokuva. Meänkieli on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä, ja sitä puhutaan lähellä Suomen rajaa. Suomessa meänkieltä pidetään murteena, ja ennen kuvauksia suomenkieliset näyttelijät harjoittelivat meänkieltä kuukausien ajan."

"Tuotanto toteutettiin poikkeuksellisen tiiviinä yhteistyönä Ruotsin ja Suomen välillä, ja se nosti hyvin esille maidemme yhteistä historiaa. Valitut kuvattiin pääosin Suomen puolella läheisessä yhteistyössä suomalaisen tuotantoyhtiö Rabbit Filmsin ja tuottaja Tiina Pesosen kanssa. Myös suurin osa elokuvan näyttelijöistä ja työryhmästä koostuu suomalaisista."

"Olen halunnut kertoa tämän tarinan jo pitkään, ja elokuvan kautta sain ainutlaatuisen tilaisuuden työskennellä isovanhempieni kielen parissa ja kertoa tämän kiehtovan tarinan, josta olen kuullut kuiskuteltavan ihan pikkupojasta saakka. Valittujen tarina perustuu uskomattomiin tositapahtumiin ja käsittelee aiheita, joiden uskon vetoavan moniin katsojiin taustaan katsomatta.” — Jon Blåhed

AA: Jon Blåhed's Raptures is the first feature-length Meänkieli movie. Meänkieli is a Fennic language spoken in Swedish Lapland by the Finnish border.

The action takes place in a Laestadian community. Still thriving, Laestadianism has been the biggest pietistic revivalist movement in the Nordic countries.

The focus is on an aberration: the Korpela movement, an apocalyptic and orgiastic sect led by Toivo Korpela from 1928 till 1934. After his departure, new leaders such as this movie's Teodor, kept it going. A plausible real life model for Teodor is Sigurd Siikavaara.

The initial belief was that a flying ark would bring true believers to Palestine for the Second Coming of Christ and the Apocalypse. When the physical ark repeatedly failed to materialize, it was replaced by the spirit of Jesus Christ. The basis of the faith was an old Bible translation. The new Bible was rejected and copies of it physically torn apart en masse as abominations.

Blåhed stages startling scenes of religious hysteria and ecstatic dancing. The orgiastic aspect seems to mean exclusively that all women are at Teodor's disposal in his alcoholic and psychotic rampages. He does everything openly, bringing untold shame to his wife Rakel and daughter Elsa. When minors are abused, the police appears and arrests dozens of true believers.

Jakob Öhrman plays the role of the charismatic and lunatic preacher with abandon, inviting comparisons in Nordic cinema to film adaptations of Selma Lagerlöf's Jerusalem, the revivalist preacher Helgum played with electrifying power by Conrad Veidt in Gustaf Molander's Ingmarsarvet (SE 1925) and Sven-Bertil Taube in Bille August's Jerusalem (SE 1996).

As for Lars Levi Laestadius himself, Michael Nyqvist gave a formidable interpretation in Nils Gaup's The Kautokeino Rebellion (DK/NO/SE 2007). 

Finns have not been lazy on this front, either. Rauni Mollberg covered religious ecstasy in The Earth Is a Sinful Song (FI 1973). More recently, Zaida Bergroth has been busy with the true story of Maria Åkerblom in Maria's Paradise (FI 2019).

The subject is far from being a historical curiosity. Apocalyptic Evangelicalism, including televangelicalism, is fueling record-breaking populist movements involving presidents from Brazil to the United States and beyond. Ecstasy and charisma bypass rational thought. We are living like there is no tomorrow – and thereby merely following the prophecy of the Apocalypse. It is the end of the world, but Jesus saves us in the next one.

The counterweight in Blåhed's movie is Rakel (Jessica Grabowsky) who finally liberates herself from the pseudo-religious mumbo-jumbo. She speaks out and throws out those who try to revive the movement after Jacob has been taken to a mental hospital.

Grabowsky interprets her role with subtle nuances of silent suffering until the hour of freedom brings true catharsis in the movie drama.

I love the cinematography of Mimmo Hildén, bringing out the luminous splendour of the Northern light in four seasons. I like her sophisticated definition of colour. I am always the biggest fan of aerial and drone cinematography, and in this movie even more than usually. It has the symbolic weight of an eagle's eye view. And God's. God is absent from the quasi-religious abomination, but S/he is present in the cinematic vision.

The stunning, abrupt finale is a shot of a formation of bomber planes over the sublime Lapland landscape. The perspective of the Apocalypse is no longer an idle phrase. The longing for salvation in the 1930s appears as a reaction to the real agony in the years of the Great Depression and the rise of Fascism. 

Among the themes is Nordic colonialism against indigenous minorities of the ancient Sami tribes and the more recent minority of Meänmaa. The racist attitudes of the authorities share unhappy affinities with Nazism.

I make a note that this is another Nordic film with a lumberjack motif.

Uhma / Defiant

 

Visa Koiso-Kanttila: Uhma / Defiant (FI 2025).

Motstånd.

    FI © 2025 Rabbit Films. P: Minna Haapkylä, Olli Suominen, Tiina Pesonen.

    D: Visa Koiso-Kanttila. SC: Reeta Ruotsalainen – original idea: Visa Koiso-Kanttila. DP: Kerttu Hakkarainen – colour – 2:39:1 – 25 fps. PD: Saara Joro. Cost: Maria Sirén. Makeup: Minna Pilvinen. VFX: Jouko Manninen. M: Lau Nau, comp. Laura Naukkarinen, soundtrack: see below. S: Janne Laine. ED: Matti Näränen.

    CAST:

Ona Huczkowski / Vilma

Kati Outinen / Anneli

Tuomas Nilsson / Matti

Emmi Parviainen / Krisu, Vilma's mother

Samuli Niittymäki / Niklas

Jarkko Pajunen / Jarno

Sonja Kuittinen / Ilona

Kasimir Pekkinen / drug dealer

Katja Küttner / foster parent

Mari Lehtonen / social worker

Max Pyysalo / baby Leo

Joni Aaltonen / judge

Lauri Untamo / police officer

Lotta Merenmies / police officer

    SUVANTOLA YOUNGSTERS:

Tinka Andersson / Yasmine, 

Sami Sowe / Ismael

Joonatan Pekola / Risto

Arttu Lager / Pokka

Arvand Rasul / Obe

Julius Lehto / Fedya

Nooa Eronen / Ilpo

Ilo Maisse / Enni

Iiris Pöyhtäri / Aada

Matilda Logan / Nella

Kasimir Pekkinen / Daniel

    SUVANTOLA STAFF:

Kati Outinen / Anneli

Sonja Kuittinen / Ilona

Tuomas Nilsson / Matti

Jarkko Pajunen / Jarno

Timo Teern / Rane

Konsta Mäkelä / doctor

Satu Paavola / CEO

Hanna Bastman-Sjöberg / canteen cook

    Loc: Salo, Bergvik manor

    Language: Finnish

    93 min

    Genre: drama

    Premiere: 28 Feb 2025 – B-Plan Distribution

    2026 Jussi Awards Nominee: Breakthrough of the Year: Ona Huczkowski.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 25 Feb 2026

OFFICIAL SUMMARY: "Nuoren sisäisen maailman raivoa ja rakkauden kaipuuta kuvaava Uhma on ravisteleva draama uusioperheessään kipuilevasta Vilmasta (Ona Huczkowski), joka päätyy nuorisokotiin. Laitosta johtaa ankaraotteinen henkilökunta (mm. Kati Outinen), jonka mielivaltaisen kohtelun nujertamaksi sisukas Vilma ei suostu vaan kamppailee paremman elämän puolesta. Löytyykö muuta ratkaisua kuin ottaa hatkat, ja kuka on lopulta luottamuksen arvoinen? Elokuva ammentaa yksittäisten nuorten tosipohjaisista tarinoista."

AA: Visa Koiso-Kanttila's Defiant is a powerful portrait of teenage rebel Vilma (Ona Huczkowski) who ends up at a nuorisokoti (community home / särskild ungdomshem / maison-école).

The film belongs to a powerful lineage of Finnish youth home dramas like Punahilkka (Timo Bergholm, FI 1968) and Täältä tullaan elämä! (Tapio Suominen, FI 1980), international classics such as Luis Buñuel's Los olvidados (MX 1950) and modern masterpieces like Nora Fingscheidt's System Crasher (DE 2019). Nikolai Ekk's Road to Life (SU 1931) launched the still ongoing global trend about the rehabilitation of homeless children, including Vittorio de Sica's Sciuscià (IT 1946).

Defiant contributes a fresh perspective. Vilma's father has died, her mother has remarried, and she cannot stand her mother's new partner. She feels the pull of the drug scene, and she is a person of colour. Vocal and physical in her rebellion, she throws violent tantrums. She is artistically talented, expressing herself in lyrics and rap.

She is taken to a (fictional) community home called Suvantola and makes life impossible for the world. But she is also treated with insulting emphases, particularly by Jarno. Jarkko Pajunen's interpretation as Jarno is a study in everyday racism: how to chide, to provoke and abuse authority. The director Anneli (Kati Outinen) is more compassionate, but she makes grave mistakes based on misunderstandings. The Muslim Ismael (Sami Sowe) dies following a chain of events launched by being force-fed pork by Jarno.

Defiant is the growing-up story of Vilma who with all her fury and violence would only need someone to genuinely care about her. At the school, her music teacher struggles to find a connection with her, and, sensing her loneliness and helplessness, embraces her in a parental way, but, misunderstood by Anneli, he is fired. When Viola produces a knife to threaten Anneli, she is brought to trial and sentenced.

The theme could not be more serious. A puzzling development is that care for the poor children has become a hugely profitable business, which can lead to abuses because of the revenue generation emphasis. The profit motive can translate into neglect, because neglect is more profitable. 

The issue is topical in Finnish news because of the baffling Anneli Auer case. Her children's foster parents earned handsome sums while Auer was falsely accused of horrible crimes. I know similar cases from people I know. When abuses in cases of children's custody are exposed, the people in charge have already moved to other lines of work.

Defiant is distinguished by a great performance by Ona Huczkowski in an engrossing story. 

...

Näyttelijät

Ona Huczkowski (s. 2002) nähdään elokuvan pääroolissa voimakastahtoisena Vilmana. Teatterikorkeakoulussa tällä hetkellä opiskeleva Huczkowski teki esikoisroolinsa Ulla Heikkilän Eden-elokuvassa vuonna 2020. Lähivuosina Huczkowski on nähty mm. draamasarjassa Savela (2022) sekä Mielensäpahoittajan rakkaustarina -elokuvassa (2024).

Kati Outinen (s.1961) nähdään elokuvassa nuorisokodin johtajana. Outinen teki esikoisroolinsa aikansa katsotuimmassa nuorisoelokuvassa Täältä tullaan elämä! (1980). Näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outinen on tullut tunnetuksi etenkin Aki Kaurismäen luottonäyttelijänä. Outinen on saanut tunnustusta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin mm. parhaana naisnäyttelijänä Cannesissa sekä Pro Finlandian kunniamerkillä. Vuonna 2024 Outinen palkittiin elämäntyöstään sekä Betoni-Jussilla että Lyypekin Nordic Film Days -tapahtumassa.

Ohjaajan sana

Uhma kertoo nuorisokotiin päätyneestä omapäisestä Vilmasta, joka ryhtyy kapinoimaan laitoksen henkilökuntaa ja lapsen edun unohtanutta järjestelmää vastaan. Halusimme tehdä elämänmakuisen ja uskottavan kuvauksen nuorten maailmasta tässä päivässä. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin 2010–2020-luvun Suomessa, mutta elokuvan henkilöt ovat fiktiivisiä ja näiden yhteys olemassa

oleviin ihmisiin ja lastensuojelulaitoksiin on sattumanvaraista. Aiheen rankkuudesta huolimatta tai juuri sen vuoksi halusin, että Vilman tarinaan sisältyy myös toivoa, lämpöä ja rakkautta. Vilman tarinassa on pohjimmiltaan kyse lapsen ja nuoren tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi, sekä rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tärkeäksi teemaksi nousee myös äidin ja tyttären välinen suhde ja yritys löytää katkennut yhteys toiseen uudelleen. Toivon, että Uhma herättäisi ajatuksia ja keskustelua vanhemmuudesta, sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Olen työskennellyt dokumenttielokuvien parissa viimeiset parikymmentä vuotta ja koen tärkeäksi, että myös fiktiivisissä elokuvissani on vahva todellisuuspohja ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Olen käsitellyt lapsuuteen ja kasvatukseen liittyviä teemoja myös aiemmissa elokuvissani, kuten Karkotetut (1998), Isältä pojalle (2004) ja edellisessä näytelmäelokuvassani Kaiken se kestää (2017), joka kuvasi lapsuusaikaa 1980-luvun Oulussa ja aikuisia, jotka eivät nähneet tai kuulleet lastensa tarpeita, ennen kuin oli liian myöhäistä. Uhma jatkaa näiden teemojen tarkastelua omalla tavallaan.

Uhman työryhmästä

Uhman työryhmäksi valikoitui joukko vahvoja elokuva-alan ammattilaisia ja näyttelijöitä. Elokuvan tuottaja Minna Haapkylä suositteli käsikirjoittajaksi Reeta Ruotsalaista, jolla oli jo aiempaa kokemusta uskottavista nuorisokuvauksista, sekä myös erityisluokan avustajana toimimisesta, mikä oli tässä tapauksessa tärkeä meriitti. Valovoimainen, rohkea ja oivaltava Ona Huczkowski uskaltautui heittäytyä täysillä Vilman rooliin ja myös haastaviin tilanteisiin, joita Vilman tarinassa riittää paljon. Vilman vastanäyttelijäksi, Suvantolan nuorisokodin johtajaksi Anneliksi saimme Kati Outisen, jonka eläytymiskyky, kokemus ja ammattitaito inspiroivat koko työryhmää. Minua myös hykerryttää ajatus siitä, että Katin ensimmäinen päärooli oli Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan elämä! (1980), jota katsoin nuorena poikana vaikuttuneena ja Katin esittämään Lissuun ihastuneena, kuten varmaan kaikki tuon aikakauden nuoret pojat. Vilman äidiksi valikoitui Emmi Parviainen, jonka herkkää näyttelijäntyötä ihailen. Elokuvan nuoriin tähtiin lukeutuvat myös Tinka Andersson (Yasmine), Joonatan Pekola (Risto), Sami Sowe (Ismael) ja joukko muita, ihailtavan avoimia ja rohkeita tulevaisuuden lupauksia, joiden kanssa oli ilo ja kunnia työskennellä. 

Uhma-elokuvan taustaa

Uhma nostaa näytelmäelokuvan keinoin esiin niitä kysymyksiä ja haasteita, joita liittyy myös todellisiin lastensuojelulaitosten toimintaan, sekä näihin sijoitettujen nuorten asemaan ja oikeuksiin. Elokuvan laitosmaailman kuvaus perustuu eduskunnan oikeusasiamiehen tekemiin tarkastusraportteihin sekä Ylellä julkaistuun audiodokumenttisarjaani Huostassa (2021), jota varten haastattelin lastensuojelulaitoksista päässeitä 18–20-vuotiaita nuoria, sekä entisiä laitosohjaajia heidän kokemuksistaan suomalaisissa lastensuojelulaitoksissa. Lastensuojelulaitokset ovat enenevissä määrin siirtyneet viime vuosina pörssiyritysten haltuun ja lastensuojelusta on tullut liiketoimintaa, jonka ensisijaisena tavoitteena ei aina välttämättä ole lapsen kuntoutuminen, vaan taustalla vaikuttaa myös taloudellisen voiton maksimointi. Lastensuojelulaitosten ylläpito on ilmeisen kannattavaa liiketoimintaa ja huostaan otettujen lasten määrä kasvaa noin 2% per vuosi. Hyvinvointialueet maksavat laitokseen sijoitetusta lapsesta 250–1000 euroa vuorokaudesta ja maksun suuruus määräytyy sen mukaan, minkä haastavuusluokituksen kyseinen lapsi on saanut. Suomessa asuu tällä hetkellä kodin ulkopuolella eli huostaanotettuna noin 19 000 lasta, joista merkittävä osa asuu lastensuojelulaitoksissa. Hiljattain julkaistun THL:n tutkimuksen mukaan peräti joka kuudennesta 13–15-vuotiaasta nuoresta

tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2023, ja pelkästään lastensuojelun avohuollon asiakkaina on lähes 40 000 lasta. Kun edellä mainittujen lukujen päälle laskee kaikkien näiden lasten ja nuorten omaiset ja lähipiirin, puhutaan merkittävästä määrästä ihmisiä, joita asia koskee.

Visa Koiso-Kanttila

Käsikirjoittajan sana

Mediassa on puhuttu paljon lastensuojelun kroonisesta resurssipulasta, laitoksissa tapahtuvista epäkohdista ja nyt viimeisimpänä lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvista kohtuuttoman suurista leikkauksista. Fiktioelokuvan avulla on kuitenkin mahdollista kertoa kaiken tämän konkreettisista vaikutuksista lasten ja nuorten näkökulmasta ja sen myötä herätellä katsojaa ehkä myös vaatimaan Suomen valtiolta ja kunnilta parempaa lastensuojelua. Vaikka Uhma-elokuvan tarina onkin fiktiivinen, se pohjautuu vahvasti tosielämään – käsikirjoitusprosessin aikana tutustuin lehtijuttujen, viranomaisraporttien yms. lisäksi myös ohjaaja Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-kuunnelmasarjassakin esiintyneisiin kokemusasiantuntijoihin. Moni käsikirjoituksen vavisuttavimmista kohtauksista pohjautuukin pitkälti näiden entisten lastensuojelunuorten ja alan ammattilaisten elämiin tilanteisiin. Vakavasta aiheesta huolimatta minulle oli alusta asti selvää, etten halua tehdä käsikirjoituksesta synkistelevää ja pessimististä, vaan realistisen selviytymistarinan, jossa on myös toivoa ja aitoa lämpöäkin. Elokuvan päähenkilö Vilma osaa olla aivan kamala, mutta myös kamalan ihana – hän on oikea sisupussi, jonka kovan ulkokuoren alta löytyy vahva oikeudentaju ja lämmin sydän. Minulle oli myös tärkeää saada tehdä Vilmasta bipoc-tyttö ja että elokuvan nuoret tulevat muutenkin varsin erilaisista taustoista. Aiheen tärkeys ja elokuvan kompaktia kerrontaa vaativa luonne toivat mukanaan haasteita: kuinka välttää mustavalkoisuus ja epäreilu leimaaminen, kun kaikkien toimijoiden kokemukset eivät millään mahdu mukaan? Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että olemme perinpohjaisen taustatutkimuksen ja käsikirjoituksen huolellisen työstämisen avulla onnistuneet tuomaan sivuhahmojen kautta esiin myös lastensuojelun työntekijöiden näkökulmaa, sillä toisin kuin Uhman lastensuojelulaitoksessa, valtaosa alalla työskentelevistä aikuisista haluaa oikeasti auttaa näitä lapsia ja tekee työtään erinomaisesti ja omistautuen.

Reeta Ruotsalainen

SOUNDTRACK

Uhma

sävellys & sanoitus: Maija Vilkkumaa

laulu: Ona Huczkowski

sovitus: Maija Vilkkumaa & Aaro Koiso-Kanttila

Slacht

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila, Juri Astola, AJKA

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Memento (Matkalla laitokseen)

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila, AJKA

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Laitos

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Kaliber 762 (Aaro Aaro Remix)

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila, Johann Kristinn Köhnen

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Vilman Riimivihko

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Maximus

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila, AJKA

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Takas laitokseen

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Matka

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila, Lau Nau

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Ismael

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Joulupöytä

sävellys: Aaro Koiso-Kanttila

℗ Aaro Koiso-Kanttila

Tonttu / The Elf and the Christmas Wonder

Joonas Berghäll, Hannes Vartiainen: Tonttu / The Elf and the Christmas Wonder (FI 2025). Soma Zimmatore (Lumi).

Nissen.

    FI © 2025 Oktober. PC: Dreamland Pictures, Stardust Effects, Umedia. P: Joonas Berghäll, Santeri Salminen,  Hannes Vartiainen.

    D: Joonas Berghäll, Hannes Vartiainen. SC: Veera Tyhtilä, Joonas Berghäll, Hannes Vartiainen, Mette Sø. DP: Jarkko T. Laine – colour – scope – release format: DCP. PD: Kaisa Mäkinen. Cost: Roosa Marttiini. Makeup: Pia Mikkonen. VFX: Tony Alamo. M: Tuomas Kantelinen. "Piece by Piece" (comp.+lyr. Ilon Adlercreutz, Camu Creutz, Elias Hjel, Robin Packalen, arr. Camu Creutz), perf. Robin Packalen ft. Clara Mae. S: Tuomas Klaavo. ED: Benjamin Mercer.

    CAST: The leading child actors are English:

Lumi (Soma Zimmatore) – Finnish voice Helmi Kallio

Pyry (Marco Stylianou) – Finnish voice Aleksi Johansson

Talvi (Thea Achillea) – Finnish voice Viola Käki

    The adoptive parents:

Mother (Lisa Loven Kongsli) – Finnish voice Inka Kallen

Father (Eldar Skar) – Finnish voice Aku Sipola

    Other: Vesa Vierikko (Rääpäkkä), Kati Outinen (Tuisku), Eero Milonoff (Kaapo), Alma Pöysti (Kanerva), Sara Melleri (Nietos), Jarkko Niemi (Nuoska), Jarkko Pajunen (Joulupukki), Samuel McStay (Elmeri), James Nikander (vartija 1), Luyeye Konssi (vartija 2), Yuko Takeda (Jasa), Pertti Sveholm (kapteeni), Ilkka Koivula (perämies).

    Loc: Lumilinna / Snow Castle in Kemi, Levi, Rovaniemi, Helsinki.

    Language: shot in English. All Finnish actors dubbed themselves in Finnish.

    80 min

    Genre: family adventure

    Distributor: Scanbox Entertainment A/S. Theatrical distributor: Cinemanse Oy. International sales: 

Wild Bunch, Global Constellation.

    Premiere: 14 Nov 2025 – released by Cinemanse.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Visual Effects.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 24 Feb 2026    

OFFICIAL SUMMARY: "Lumi ja Talvi ovat kasvaneet yhdessä lastenkodissa. He olleet erottamattomat koko elämänsä ajan, kunnes kohtalo yllättäen ajaa heidät erilleen. Talvi muuttaa uuden perheensä kanssa toiselle paikkakunnalle ja Lumi päätyy taianomaiseen tonttumaahan, jossa tontut valmistavat joululahjat kaikille maailman lapsille."

"Alkaa seikkailu, joka vaatii rohkeutta, luottamusta ja kekseliäisyyttä. Tontut ovat aluksi epäluuloisia tyhjästä tupsahtavaa ihmislasta kohtaan, mutta tonttulapsi Pyry ottaa Lumin mielenkiinnolla vastaan. Pyry on kiinnostunut uusista seikkailuista ja ystävyys Lumin kanssa näyttää mahdollisuudelta jännittävään matkaan Talven luokse. Talvinen retki tonttujen taianomaisessa maailmassa on täynnä yllätyksiä ja joulun ihmeitä."

AA: Directed by Joonas Berghäll and Hannes Vartiainen, The Elf and the Christmas Wonder is a wonderful family adventure film. It is the survival story of a little girl whose parents have died in a traffic accident. At a children's home, she finds a good friend, Talvi, but when they are separated, Lumi finds her way to the magic world of elves, and a new friend there, Pyry, guides her to meet Talvi. The film has been nominated for the Jussi Award for Best Visual Effects, which are fabulous. But the most breathtaking view is the snowbound winterland of Lapland and Northern Finland where the adventure has been shot on location. The amazing visions have been recorded by Jarkko T. Laine, and the luminous score has been composed by Tuomas Kantelinen.

Teräsleidit – kuin viimeistä päivää

Pamela Tola: Teräsleidit – kuin viimeistä päivää (FI 2025). Seela Sella (Raili), Leena Uotila (Inkeri), Sanna-Kaisa Palo (Kerttu).

FI © 2025 Helsinki-filmi Oy. P: Aleksi Bardy, Anniina Leppänen.

    D: Pamela Tola. SC: Pamela Tola, Karoliina Lindgren. DP: Aarne Tapola – colour – release format: DCP. PD: Santtu Toivola. Cost: Tiina Kaukanen. Makeup: Riikka Virtanen. M: Salla Luhtala. S: Panu Riikonen. ED: Antti Reikko.

    CAST:

Leena Uotila / Inkeri

Seela Sella / Raili

Sanna-Kaisa Palo / Kerttu

Eero Saarinen / Matti

Pirjo Lonka / Maija

Jani Volanen / Ville

Linnea Skog / Rosa

Noa Tola / Roni

Heikki Nousiainen / Tapio

Sari Mällinen / Susanna

Tommi Liski / palvelutalon ohjaaja Jukka

Noora Dadu / Kanerva

Tiina Weckström / lääkäri Anja

Eero Ritala / juontaja Pietari

Jasir Osman / studio-ohjaaja

Antti Reikko / monikameraohjaaja

Seidi Haarla / Ilona

Joonas Heikkinen / Juuso

Rabbe Smedlund / Pertti

Chike Ohanwe / asianajaja

Saana Rautavaara / nuori Inkeri

Janessa Liljeberg / teini-ikäinen Maija

Christina Turtiainen / Anneli

Risto Erjanko / Kalevi

Sari Sarlin / hoitaja

Jerry Kivelä / nuori Pertti

Frits Soetmann / Johan

Jyri Piensalo / Juhani Alanko

Kajo Pippuri / Niki

    108 min

    Genre: comedy.

    Premiere: 25 Dec 2025 – distributor: SF Studios.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Supporting Role (Pirjo Lonka), Best Supporting Role (Sanna-Kaisa Palo)

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 24 Feb 2026

OFFICIAL SYNOPSIS: "Pamela Tolan ohjaama ja yhdessä Karoliina Lindgrenin ja Aleksi Bardyn kanssa käsikirjoittama komedia Teräsleidit – kuin viimeistä päivää (2025) on vapaata jatkoa hänen vuonna 2020 valmistuneelle elokuvalleen Teräsleidit. Palvelutalossa asuva Inkeri (Leena Uotila) kuulee lääkärinsä puhuvan lyhyestä jäljellä olevasta elinajasta. Hänelle tulee kiire lähteä etsimään vanhaa, kadonnutta käsikirjoitustaan, ja mukaan vauhdikkaalle automatkalle halki Suomen lähtevät sisar Raili (Seela Sella) ja tämän kotiavuksi palkkaamansa Kerttu (Sanna-Kaisa Palo). Matkan varrelta tarttuu mukaan myös Matti (Eero Saarinen). Inkerin stressaantunut tytär Maija (Pirjo Lonka) alkaa omalla tahollaan järjestää äidilleen saattohoitoa."

AA: Pamela Tola's Teräsleidit – kuin viimeistä päivää is a sequel to her hit comedy Teräsleidit / Ladies of Steel (FI 2020) which had a memorable tagline, "Go when it is already too late", and slogan: "age is hardly even a number". 

It was a wild and irreverent entry to the cinema's legacy of nasty women and La vieille dame indigne / The Shameless Old Lady (René Allio, FR 1965), based on Bertolt Brecht's story "Die unwürdige Greisin" (1939).

In the sequel, Finland's shameless old ladies are on the loose again, acting terribly and wreaking havoc everywhere they go. Again, it is a road movie. Saara Pakkasvirta is not on board this time. A newcomer is Kerttu (Sanna-Kaisa Palo). The main lady is Inkeri (Leena Uotila), accompanied by her cool sister Raili (Seela Sella). Inkeri's daughter Maija (Pirjo Lonka) is a nasty woman in a second generation. A man, Matti (Eero Saarinen) joins the trio of old ladies as a driver. He stays with Inkeri. 

The subtitle "kuin viimeistä päivää" ("like there is no tomorrow") has a special meaning in a story like this.

The comedy concept is about the premature preparations for Inkeri's funeral, based on a misunderstood statement by a doctor. The comic highlight is Maija's reaction when she learns that her mother is not dying after all. Before that we are treated to a scene of Maija and her family selecting funeral music while the old ladies are participating at a forest rave. They are not funeral enthusiasts anyway.

The sequel is not as gross as the original. Again Inkeri is racing against time trying to find a lost manuscript. Meanwhile, she has debuted as a writer, having published her manuscript "The Free Girl" about her radical youth. The work of autofiction has deeply offended the nearest circle, especially Maija.

Now Inkeri is desperately trying to find the manuscript for the follow-up. Maija engages a lawyer to prevent her from publishing it.

Beyond the farce, there is the great theme of the deceptiveness of memory. Inkeri does not have a memory disorder, but during the trip she constantly faces the fact that she misremembers things, even very important ones. In contrast, her lawyer sister Raili remembers everything and does not hide it.

A performance-driven movie, Teräsleidit – kuin viimeistä päivää is based on great comedy performances by the excellent female cast. Men remain bystanders in the saga of matriarchy.

...

SOUNDTRACK: SUGGESTED SELECTIONS FOR INKERI'S FUNERAL:

Oi Herra, jos mä matkamies maan

Esitys ja sovitus: Salla Luhtala

Säv. Mikael Nyberg

San. Wilhelmi Malmivaara

Bridal Chorus 

Esitys ja sovitus: Salla Luhtala

Säv. Richard Wagner

Herraa hyvää kiittäkää

Esitys ja sovitus: Salla Luhtala

Säv. Heinrich Albert

San. Jesper Swedberg

END CREDITS:

Oh My Goddess

Esittäjä: Jannika B

Säv. ja san. Henri Piispanen, Hanna Johde, Jukka Jahnukainen, Jannika Wirtanen

© Kaiku Songs, HMC, Superyhtiö

℗ & © 2025 Universal Music Oy

In the catalogue music section there are beautiful uncredited selections that I failed to identify, one of P. I. Tchaikovsky's most beloved melodies, and a final ballet music for the old ladies' dance class.

Sisu 2 / Sisu : Road to Revenge

 

Jalmari Helander: Sisu 2 / Sisu : Road to Revenge (FI 2025). Jorma Tommila (Aatami Korpi), Stephen Lang (Yeagor Dragunov). 

Si2u [alternative spelling].

    FI © 2025 Cosmic Snowball Oy and Korpi GC Ltd. PC: Subzero Film Entertainment Oy, Cosmic Snowball Oy, Good Chaos, Korpi GC Ltd. P: Petri Jokiranta, Mike Goodridge. EX: Gregory Quanhon, Antonio Salas.

    D+SC: Jalmari Helander. DP: Mika Orasmaa – colour – 2.39:1 – release format: DCP. PD: Otso Linnalaakso. AD: Kaia Tungal. Set dec: Anna-Liisa Liiver. Cost: Pille Küngas. Makeup: Salla Yli-Luopa. Makeup and prosthetics supervisor: Gristina Pahmann. SFX supervisor: Konsta Mannerheimo. Lead pyrotechnician: Herbert Blank. VFX supervisor: Jussi Lehtiniemi. VFX producer:  Vuk Despotović. CG supervisor: Daniel Rodrigues das Neves. M: Juri Seppä, Tuomas Wäinölä. S: Tuomas Seppänen, Timo Anttila. ED: Juho Virolainen.

    CAST: Jorma Tommila (Aatami Korpi), Stephen Lang (Yeagor Dragunov), Richard Brake (KGB Officer), Tommi Korpela (Finnish Man), Kaspar Velberg (Pilot), Pääru Oja (Militsioner), Erki Laur  (Mercenary), Maksim Demidov (Mercenary), Mart Nurk (Mercenary), Riho Rosberg (Mercenary), Martin Kork (Mercenary), Sten Zupping (Train Guard), Veiko Porkanen (Train Guard), Elias Keränen (Finnish Border Guard), Robin Täpp (Finnish Border Guard).

    Loc: Estonia, Finland.

    Language: English.

    88 min

    Genre: action.

    Premiere: 22 Oct 2025 – distributor: SF Studios – Finnish subtitles: Marko Hartama.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Film, Best Director, Best Make-Up, Best Visual Effects.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 24 Feb 2026

OFFICIAL: "Sisu 2 on täydellä rähinällä eteenpäin vyöryvä toimintaelokuva, joka on jatkoa aina kansainväliseksi hitiksi asti nousseelle ykkösosalle Sisu. Aatami Korpi, “mies, joka ei suostu kuolemaan” (Jorma Tommila) palaa kotikonnuilleen neuvostomiehityksen alaiseen Karjalaan, purkaa talonsa, lastaa sen kuormurin kyytiin ja päättää vakaasti panna pirttinsä taas pystyyn Suomen puolelle. Kun tieto Aatamin rajan ylityksestä leviää, palaa hänen perheensä surmannut partisaanien komentaja (Stephen Lang) hoitamaan jo legendan maineen saaneen suomalaisen sotilaan pois päiviltä."

IMDB: "A man returns to dismantle his family's house, where they were murdered in war, to rebuild it elsewhere. When the killer, a Red Army commander, tracks him down, a brutal cross-country pursuit begins."

"Returning to the house where his family was brutally murdered during the war, "the man who refuses to die" (Jorma Tommila) dismantles it, loads it on a truck, and is determined to rebuild it somewhere safe in their honor. When the Red Army commander who killed his family (Stephen Lang) comes back hellbent on finishing the job, a relentless, eye-popping cross-country chase ensues – a fight to the death."

"The Soviet Union, 1946. With his family buried behind the new border, Aatami Korpi longs for closure and a fresh start in the motherland. But some wounds never heal. As the Soviets receive notice that the Finnish commando who decimated an entire Wehrmacht platoon in Sisu (2022) and killed over 300 Red Army soldiers has entered the country, they send their best to handle the killing machine. Now, Officer Yeagor Dragunov, the murderer of villages, must stop the invader, settle an old score, and beat the legend out of Korpi. However, many have tried to eliminate Aatami; all have failed. Pain and change go hand in hand, and the frozen hell of Siberia awaits. Will the war ever end?" —Nick Riganas

AA: Jalmari Helander's Sisu 2 is the sequel to Sisu / Immortal (FI 2023), which starred Jorma Tommila as Aatami Korpi, a one-man wrecking crew against Nazis in Lapland.

In 1946 the war is over. Aatami launches a final battle to transport his house back, log by log, from the part of Karelia now ceded to Russia. He must also fight a personal enemy, an ex-Red Army commander, now apparently a rogue mercenary fighter, Yeagor Dragunov (Stephen Lang), who massacred Aatami's family during the war. Yeagor is let loose from his Siberian prison to finish Aatami off.

Again a tall tale worthy of Tex Avery, perhaps inspired by Tarantino in its way with alternative history, preposterous in outline and detail.

A chase film belonging to the cinema of attractions and spectacle, with satisfyingly regular "whammy" and "double whammy" scenes (explosions, pyrotechnics, jaw-dropping scenes on the ground, in the air and under water), following the Joel Silver manual of action cinema.

The special effects and the visual effects are extraordinary. The production values are high and well integrated.

Photographed by Mika Orasmaa, the movie is visually breathtaking. Helander displays an assured sense of rhythm between sequences of action and silence. In an age of overlong films, Helander keeps his movie admirably at a duration of 88 minutes.

A taut grip and a sharp edit are worthy of the best in action cinema.

The violence is gory, bloody, brutal and often sadistic. It is cartoon violence.

The subject is Finnish, but the idiom is American, and the dialogue is in American action/superhero speak. Like Nazis in the previous film, now Russians get to speak foreigner-villain American dialogue.

Is Aatami a hero or an anti-hero? Perhaps both, perhaps beyond both. During the first Sisu, I was reminded of my late friend Kai Vase's recollection from India where Rambo was seen as an incarnation of Shiva, the God of Destruction.

The mythical Shiva-like aspect is reinforced in Sisu 2. Aatami Korpi has superhero/supervillain powers. He goes through hell and high water. He survives torture. Like a fakir, he walks barefoot on broken glass.

Sisu 2 is a violent revenge fantasy. Revenge is the opposite of justice. Sisu 2 is a film about hate. Hate makes stupid. Instead, one should keep the head cool, the heart warm and the hand steady. Sisu 2 is a "one man against the enemy" saga, but success in combat is not a one man show. The word "sisu" is Finnish (it means "grit"), but I don't find the Sisu films very Finnish. 

The Sisu films are among the grand spectacles of destruction of our time.

The Summer Book

 

Charlie McDowell: The Summer Book (US/FI/GB 2024). Emily Matthews (Sophia) and Glenn Close (grandmother).

Kesäkirja / Sommarboken. 

    US/FI/GB © 2024 Summer Book Movie LLC. PC: Stille Productions Ltd, Helsinki-filmi Oy, Case Study Films, High Frequency Entertainment, Free Range Films. P: Kath Mattock (Stille Productions), Aleksi Bardy (Helsinki-filmi Oy), Helen Vinogradov (Helsinki-filmi Oy), Alex Orlovsky (Case Study Films), Duncan Montgomery (High Frequency Entertainment), Kevin Loader (Free Range Films), Charlie McDowell, Glenn Close.

    D: Charlie McDowell. SC: Robert Jones – based on the novel Sommarboken (1972) by Tove Jansson. DP: Sturla Brandth Grøvlen – colour – release format: DCP. PD: Lina Nordqvist. Cost: Tiina Kaukanen. Makeup: Riikka Virtanen. M: Hania Rani. S: Micke Nyström. ED: Jussi Rautaniemi

    C: Glenn Close (grandmother), Emily Matthews (Sophia), Anders Danielsen Lie (father), Pekka Strang (Mr. Malander), Sophia Heikkilä (Mrs. Malander).

    Father's drawings: Sune Elskær.

    End credits: 8 mm footage by Tuulikki Pietilä of Tove Jansson at Klovharun (aka Haru) at the Pellinki island community in the outer archipelago off Porvoo. They spent summers at the cottage they built from 1964 till 1991, from April to October.

    Art by Sam Vanni and Unto Koistinen.

    Soundtrack: Harmony Sisters: "Laulu meripojille" (comp. + lyr. Kauko Käyhkö, 1939), "Sataman valot" (Harbour Lights, lyr. Jimmy Kennedy, comp. Hugh Williams = Will Grosz, 1937, Finnish lyr. Aimo Mustonen, 1937), "Pilven päällä taivaan alla" (comp. George de Godzinsky, lyr. Eine Laine, 1942), "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin" (comp. George de Godzinsky, lyr. Eine Laine, 1950).

    Reading matter: Gottfried Keller: Der grüne Heinrich / Green Henry (1855), Eino Krohn: Hiljainen piiri (1927), Georges Simenon: L'Affaire Saint-Fiacre / Maigret kotikylässään (1932).

    Loc: the archipelagoes of Kotka and Porvoo at Suomenlahti / the Gulf of Finland.

    Language: English.

    95 min

    BFI London Film Festival, 2024

    AFI Fest Los Angeles (CA), 2024

    Stockholm International Film Festival, 2024

    Torino Film Festival, 2024

    Finnish premiere: 31 Jan 2025 – distributor: SF Studios – Finnish / Swedish subtitles by Janne Kauppila / Michaela Palmberg.

    2026 Jussi Awards Nominee: The Best Ensemble (Glenn Close, Emily Matthews).

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 23 Feb 2026

OFFICIAL INTRODUCTION: "Tove Janssonin rakastettuun Kesäkirja-teokseen perustuva elokuva kertoo maagisen ja elämää kohottavan tarinan Sophia-tytön (Emily Matthews) kesästä isoäidin (Glenn Close) kanssa pikkuisella saarella Suomenlahdella. Sophian isän (Anders Danielsen Lie) surressa puolisonsa kuolemaa meren aallot silittävät kalliota, aurinko paistaa ja puut kasvavat."

"Kesäkirja on kuvaus pienen tytön ja vanhan naisen ystävyydestä suomalaisen kesäunelman ympäröimänä, lähellä toisiaan ja lähellä luontoa. Elokuvassa Suomen kesä ja saaristoluonto ovat aidoimmillaan ja kauneimmillaan."

 

AA: Charlie McDowell has directed a movie based on Tove Jansson's The Summer Book, a beloved novel by the multi-talented artist. It has been translated into 35 languages. Fans reread it every summer.

Despite the name, the account covers three seasons: spring, summer and autumn. There are three main characters: the 11 year old Sophia, her father and her grandmother. The spring, summer and autumn of life. (Winter actually for grandmother, but she is young at heart).

There is no story. The film is a meditation and a celebration of life at its purest on the tiny islet which has no electricity. It is safe to assume that it takes place around 1972 when the novel was published. The circumstances are stripped to the barest essentials, but because of that the experience is that of a full intensity of being. A thrill for Sophia is to sleep alone in a tent. You hear more, you hear everything, you sense the whole island inside the tent.

The retreat has a special purpose this time. Sophia's mother has died, and she and her dad are in mourning, in the middle of Trauerarbeit. Grandmother warns them from self-pity. Life goes on. Death is a part of life.

Sophia is growing up, and she is still asking "children's science questions" such as "What is superstition?". She learns to dive. Life is transient, but the horizon is eternal. 

The view on the tiny island is never monotonous. The sea and the sky look different all the time. It rains and shines. The sea is calm or stormy. The sun and the moon keep changing. You see the world from beneath the sea and from the top of the nearby lighthouse,

On an adjacent island another family has built a sophisticated villa. The contrast is big. They are nice, friendly and welcoming. But are they happier with all the comforts? Our protagonists prefer to face the elements directly.

In the finale, Sophia receives from her father a book of his collected drawings of their summer together. It is called The Summer Book.

A vision of pure, austere beauty. The bonding of the child and the grandmother is meaningful for both in a most profound way. Erik H. Erikson would have discovered in it a wonderful account of what he called "the life cycle completed". In the leading roles, the radiant Glenn Close and Emily Matthews convey an authentic presence and genuine affection. A little film about the biggest things.

Fleak: kekseliäs ystäväni / Fleak

 

Jens Møller: Fleak: kekseliäs ystäväni / Fleak (FI/PL/MY/FR 2025).

CGI Animation.

    Finland/Poland/Malaysia/France © 2025 Anima Vitae Oy / Animoon / Anima Vitae Point / Godo Films / Canal+ Poland. P: Antti Haikala, Jani Kuronen, Shieh Yuin Pang. Ass P: Timo Suomi. Co-P (Godo Films): Joelle Caroline. Co-P (Animoon): Grzegorz Wacławek.

    D: Jens Møller. SC: Antti Haikala, Melli Maikkula, Ilja Rautsi, Teemu Auersalo - story: Antti Haikala. Tech specs: colour – digital – release format: DCP. Visual design: Mikko Pitkänen. AN (director): Luca Bruno. AN (in charge): Raymond Koh (Anima Vitae), Katarzyna Olszewska (Animoon). CG supervisors: KS Chia Kah Seong, Jamie Dower. Supervising technical directors: Olli Rajala, Jani Kuronen. Lighting and compositing supervisor: Janne Mäkinen. VFX supervisor: Jussi Dittmer. M: Łukasz Targosz. S: Fanny Bricoteau, Kevin Feildel. ED: Antti Jääskeläinen.

    VOICE TALENT (FINNISH / ENGLISH):

Urho Kuokkanen / Owen de la Hoyde – Tuomas / Thomas

Ella Jaakkola / Tori Johnson – Ceci

Valtteri Turunen / Tom Hudson – Miki

Riku Leskinen / Paul Spera – Jaska / Jack

Petteri Summanen / Kester Lovelace – father / Dad

Sanna-June Hyde / Barbara Weber-Scaff – mother / Mum

Usva Kärnä / Laura Woody – lääkäri / doctor

Ella Pyhältö, Petteri Summanen, Pinja Hanski / all actors – maailmankaikkeuden ääni / The Great Entity

Kaycie Chase – Zouzou

Barbara Weber-Scaff – pikku-Fleakit / little Fleaks

David Coburn – Morphy ja varjohirviöt / Morphy and the Shadow Monsters

Antti Haikala – Fleak

    84 min

    Genre: family adventure

    Annecy International Animation Film Festival, 2025

    Busan International Kids and Youth Festival, 2025

    Children's International Film Festival Melbourne, 2025

    Finnish premiere: 5 Sep 2025 – distributor: SF Studios.

    2026 Jussi Awards Nominee: Best Visual Effects.

    Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 22 Feb 2026

IMDb STORYLINE: "A 12-year-old boy loses his ability to walk in an accident. Luckily a helpful furry creature from another dimension appears and takes the boy on a fantasy adventure, where he finds a way."

OFFICIAL SYNOPSIS: "11-year-old Thomas, follows his older siblings Miki and Ceci to a secret hideout. Eager to prove himself to his siblings and their older friend Jack, he has a tragic accident. Thomas loses his ability to walk."

"However, soon something exciting enters his life - Fleak, a tiny, furry, playful visitor from another dimension. Thomas befriends Fleak, who takes him to his own fantastical world into another dimension. In this world, Thomas manages to detach from his shadow and learns to walk again. The lonely shadow manages to attach to a local creature and turns into a huge shadow monster, threatening to eat Fleak’s world! After fighting the shadow monster in the other dimension it follows Thomas and is now threatening Thomas’ home!"

"Thomas must find a way to reconnect with his siblings. Together they will be able to team up and fight the goofy shadow monster. After defeating the monster, Thomas chooses to take his shadow back, even if it means returning to his wheelchair and walking exercises, but he has his siblings beside him now."

"Told from a child’s perspective, this powerful story shows how friendship, imagination and a kind heart can help overcome resentment."

AA: Jens Møller's Fleak impresses with its original animation concept. It is a disability story which turns into a story of willpower.

It starts in the world of childhood, the mayhem, bravado, daring and recklessness of children who must test their limits. An adventure against physical and mental boundaries.

An accident happens. Thomas's legs are injured, he loses his ability to walk and becomes confined to a wheelchair.

Rehabilitation is hard work. But Thomas has a connection to another dimension, and a creature called Fleak enters his existence, a gremlin wreaking havoc at his home at night. Only Thomas can see him.

Visiting the other dimension, his Shadow breaks loose and turns into a being from another world. It is an aspect of his astral body, the zone of transition between life and death. The film is lifted to an ecstatic level of spiritual space travel, a cosmic battle between being and nothingness.

The Shadow having turned semi-independent, Thomas keeps avoiding it, and when it follows him back home, it enters the family cat which begins to eat everything up, including the children, bursting into a King Kong size monster. A teardrop has the impact of reversing the cat back to normal, releasing the children. Thomas joins his shadow and resumes the hard work of rehabilitation.

I like the philosophical element. Fleak is a film about the mystery of life: the life force and the great spirit within. These are eternal issues which have puzzled us since Plato and beyond.

I have trouble relating to the visual aesthetics of the CGI and its synthetic, denatured colours. As always, human beings are the most difficult (perhaps impossible) subjects to convey in animation really well. True, little children are not as difficult, but these children are not little. At times I was thinking whether large machine-learning programs (I refuse to call them AI) might be involved. 

I am grateful for the spiritual experience. Only recently I have started to understand what Arthur Schopenhauer meant with The World as Will and Representation. Fleak belongs to movies relevant to his philosophy.